Viimeisinä päivinä mielikuvani itsestäni on muuttunut. Tunnen itseni paljon hoikemmaksi ja vatsani tuntuu litteämmältä. Huomasin jopa uimahallissa eilen, että menin itsevarmempana altaalle, kuvittelin olevani kuten muut hoikat uimarit:) Tämä mielikuvan muuttuminen on aika valheellista. Toisaalta se kyllä tsemppaa pitämään huolta paremmin, mutta voi myös huijata luulemaan, että projekti on lähestulkoon valmis, että voi helpata otetta koska on jo vähän laihempi. No-no en halua huijata itseäni!
Vaikka en ole käynyt vaa'alla nyt moneen päivään, uskon, että vähän on lähtenyt, mutta käytännössä viikkopudotus on varmaan korkeintaan 2.5 kiloa, jos kroppani pelaa kuten ennenkin tällaisissa projekteissa. Em. pudotus tarkoittaa 85.5 kilon lukemaa maanantaina. Siitä olisin hyvin tyytyväinen, mutta lukema ei ole sellainen johon missään tapauksessa aion jäädä. Matkaa on vielä yli kymmenen kiloa sen jälkeen. Viime kesällä painoin parhaimmillani 83, joten matkaa on myös siihen!
Ja niin ne ajatukset pyörivät lukemien ympärillä, vaikka en edes ole käynyt vaa'alla. Se on muuten aikamoista tuskaa miettiä, että meneeköhän nyt hyvin vai ei...mitä jos maanantaina huomaan, että paino ei ole tippunut lainkaan? Apua! Hirveä ajatus :) Samalla meiningillä kuitenkin jatkan.
Hieman jännittää kun tänään olis tarkoitus käydä kyläilemässä. Pakko vaan laskea etukäteen tarkkaan kuinka monta kaloria voin herkutella. Haluan nyt olla tarkka ja varsinkin nyt kun en ole punninnut itseäni oikein erityisen tarkka... Siinä se punnitsemattomuuden psykologia:)
Lopuksi vielä muistutuskuva figuuristani, mahan muhkurat ja takamuksen leveys on tultava pienemmäksi! Ugh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti