Vaaravyöhykkeellä tasapainoilua...

Proteiinipatukkaöverit takana. En voi niitä vastustaa...ja kun niitä on laatikollinen kotona, lepään vasta kun laatikon pohja näkyy. Eilen illalla päätin mennä aikaisten nukkumaan, otin lehden kainaloon ja samalla kaksi proteiinipatukkaa. Se toinen niistä ylitti 200 kalorilla päivän sallitut kalorit, mutta päätin olla itselleni armollinen. Ne eivät kuitenkaan riittäneet. Aivoni pehmenivät nautinnon voimasta ja minun oli pakko saada lisää, se ihanan pehmeä nautinnon tila salli minun syödä kuinka paljon vain, se ei näe huomista, vaan ainoastaan sen täydellisen hetkelle antautumisen ihanuuden. Hain vielä kaksi patukkaa. Uskottelin, että ne olivat vain proteiinipatukoita, oikeastaan ihan terveellisiä, ei niistä voi tulla mitään vaikutusta vaakalukemiin.....

Aamulla vaaka näytti kuitenkin 86.9, eli 300 grammaa enemmän kuin edellisenä aamuna, jolloin jo oli kilon enemmän kuin edellisellä. Suunta on väärä! Se edellispäivän kilon nousu johtui luuultavasti hormooni- ja nestetasapainosta, se olisi luultavasti jo laskenut tähän aamuun mennessä. Niin ei kuitenkaan käynnyt, koska iltaisella tankkaamisella mahdollistin nesteen pysymisen ja ehkäpä myös pysyvämmän takertumisen kehooni. Okei, nyt loppuu syyllistämiset. Tein väärin. Piste. Mutta on mulla pahemminkin mennyt överiksi ja sitäpaitsi tämä päivä on mennyt mainiosti, olen vain hiukan huolissani illasta. Tällä hetkellä kaloreita on jäljellä enää 400 loppuillaksi. Kohta olisi tarkoitus syödä sen edestä ja iltapalaakin olis mukava saada. Lenkillekkään en taida ehtiä kerämään lisää syömisiä. Täytyy kait mennä aikaisin nukkumaan ja haaveilla huomisen aamun keveästä olosta ja hyvästä omatunnosta. On se kuitenkin sen arvoista.

Kieltäytymällä vahvistuu, olen sen huomannut. Antamalla periksi mielihaluilleen heikentyy. Toisin sanoen, tekemällä pitkän aikavälin oikean päätöksen voimistuu ja antautumalla hetken mielihaluille heikentyy. Ehkäpä sanonta "elä tässä hetkessä" ei ole ihan paras neuvo kaikkiin elämäntilanteisiin. Olisko parempi , "elä hetkessä niin, että annat mahdollisuuden kaikkien huomisienkin hetkien olla hyviä"

Mietin tässä joku päivä, että minulle olisikin todella tärkeätä treenata tuota kieltäytymistä. On helppo laihduttaa, kun kotona ei ole houkutuksia, mutta heti houkutusten vallatessa kodin, ote herpaantuu, eikä enää jaksa pistää vastaan. Miten sitä kieltäytymistä sitten treenaisi hallitusti kuten salitreeniä? Hmm...aika vaikea tehtävä minun tapauksessani :) Tarkoitus olisi vahvistaa kieltäytymisen lihasta, se on päässyt lässähtämään oikein kunnolla vuosien treenamattomuuden vuoksi. Olisko siinäkin hyvä treenata mahdollisimman usein, pienin annoksiin, mutta muistaa pitää lepopäivä aina välillä?

Jospa treenaisin kieltäytymislihasta joka päivä paitsi sunnuntaisin? Sunnuntaisin olisin armollinen ja antaisin ihan hiukan periksi, mutta olisin myös varovainen ja välttäisin turhia houkutuksia. Lepopäivä.


Esimerkkitreenejä:

Työkaveri tarjoaa kakkua, vastaukseni: "Ei kiitos" tai vielä parempi: "ihan pienen pieni pala, kiitos" se vahvistaisi lihasta paremmin, koska kun on päässyt makuun on paljon vaikeampaa kieltäytyä.

Tai: Ostan lapsille omat nannat kotiin. Itse syön hedelmän ja olen onnellinen siitä, että lapset osaavat hallita herkuttelunsa paremmin kuin äiti

Tai: Leivon piirakan kotona, mutta otan vain yhden ohuen palan. Muu perhe syö enemmän ja jäljelle jäävä piirakka menee pakastimeen vierasvaraksi. (Tämä on kyllä pelottava treeni:))

Tai: Kävelen kauppahallissa tai karkkikaupassa haistellen ihania tuoksuja tyytyväisenä siitä, että kaikkia maailman ihanuksia ei ole pakko syödä.

Tai: Ostan töihin pullat koko porukalle, mutta en syö yhtään itse

Onhan noita tilanteita. Tästä lähtien alan hakemaan onnistumisia kieltäytymällä mahdollisimman usein. Toivon tämän suunnitelman tehoavan jo tänään, koska olen lähdössä kauppaostoksille ja kotiin tullessaa mieliteot ovat yleensä voimakkaimmillaan. Ostan kyllä oikein hyvä teetä, eli ehkä onnistun sillä ja  lapsille ja miehelle voisin ostaa oikein houkuttelevat vanukkaat :)